Taiteellisessa tohtoritutkinnossani Viulisti, säveltäjä – ja nainen tutkin ruotsalaisen Amanda Maier-Röntgenin (1853–1894) elämää ja uraa esimerkkinä viulisti- ja säveltäjänaisten ammatti-identiteetin muotoutumisesta 1800-luvun loppupuolella.

Tohtorikonsertit:

1. Naisten välisiä verkostoja 21.11.2024

Ensimmäisessä jatkotutkintokonsertissani tarkastelin naisten välisiä verkostoja 1800-luvun lopun Leipzigissa. Amanda Maier-Röntgen, Ethel Smyth ja Betzy Holmberg opiskelivat kaikki Leipzigissa, ja soittivat toistensa sävellyksiä musiikillisissa illanvietoissa. Teosten väleissä luettiin tekstikatkelmina aikalaiskuvauksia mm. Amanda Maierin päiväkirjoista ja Ethel Smythin muistelmista Impressions that Remained. Suomalaissyntyisen Betzy Holmbergin sarja viululle ja pianolle Op.2 kuultiin tässä konsertissa todennäköisesti Suomen ensiesityksenä.
 
 Mirka Malmi, viulu;  Tiina Karakorpi, piano;  Elina Saloranta, luenta

​2. Rakkaus ja Symbioosi 27.5.2026

Toisen tohtorikonserttini avulla tutkin Amanda Maierin ja Julius Röntgenin musiikillista yhteistyötä avioliiton aikana. Paljonko Amanda Maierin ja Julius Röntgenin sävelkieli sai vaikutteita toisiltaan ja miten syvä musiikillinen symbioosi oli?
Amandan ja Juliuksen musiikin lisäksi konsertissa kuultiin katkelmia pariskunnan kirjeenvaihdosta ja päiväkirjoista.

Mirka Malmi, viulu; Iida-Vilhelmiina Sinivalo, sello; Tiina Karakorpi, piano
Elina Saloranta ja Jaakko Simola, lausunta

Esitelmät ja konferenssit:

Amanda Maier-Röntgen and Musical Professionalism in a Marriage in the 19th Century

Musikforskning idag, 6.–9.10.2026, Stockholm
Doctors in Performance Festival Conference, 5.9.2025, Helsinki

The lecture recital focuses in Amanda Maier’s musical professionalism during her marriage with composer Julius Röntgen. Amanda Maier was a Swedish violinist and a composer who married pianist Julius Röntgen in 1880. Later, Julius Röntgen became one of the best-known composers in Netherlands, founder of the Concertgebow and the Music Conservatory of Amsterdam whereas Amanda Maier´s music was mostly forgotten until the beginning of 21st Century.
 
Amanda Maier´s artistic work as a musician and a composer can be studied through the couples´ diaries and correspondence as well as previously written biographies. Swedishe Weisen und Tänze (1885), co-authored by the couple Amanda Maier and Julius Röntgen is used as an example of their marital musical symbiosis. Mirka Malmi plays excerps of this work during the lecture recital.  
 
In her research Malmi argues that one of the key reasons why music by many women composers in the late 19th Century, like Amanda Maier-Röntgen, has been largely forgotten is that they practised their profession not in public but in private circles. Still, they worked as equal musical partners and professional composers.


Alternatives to the Violin Music Canon
–Other Finnish Works for Violin
 
ESTA Conference, 29.8.2026, Helsinki

The Western concert tradition values large-scale works—symphonies and concertos—and the sonata is regarded as the crown jewel of the recital repertoire. Virtuoso or character pieces, as well as smaller-scale salon music, are often considered less valuable today. Delving into smaller-scale works has led me, as a performing violinist, to question this hierarchy. It is precisely these short virtuoso pieces and salon music that hold a firm place not only in the music catalogs of historical composers but also in the repertoire studied by violinists. In repertoire studied for competitions, virtuoso pieces hold a firm place. In concert programs, they are often heard as encore numbers. At student recitals and family events, small-scale pieces are constantly popular. 
 
In my presentation, I will go through a few selected virtuoso and salon-style works by women composers from Other Finnish Works for Violin (Fennica Gehrman 2021), the music publication I edited with pianist Tiina Krakorpi. While presenting these works, I will explore alternatives to the canonized works in violin teaching repertoire.
 
I argue, the more students embrace works outside the canon—such as those by historical women composers—it becomes possible to shape the future canon of classical music through the repertoire being taught.
 
I will present the following pairs of works: Agnes Tschetschulin’s Alla Zingaresca (1890) and Pablo Sarasate’s Zigeunerweisen (1878); Laura Netzel’s Chanson Slave (1891) and Camille Saint-Saëns’s Introduction et Rondo Capriccioso (1863), as well as Agnes Tschetschulin’s Berceuse (1888) and Jean Sibelius’s Romance(1915). Of these pairs, the latter have become established in the Finnish violin teaching repertoire. The works by Tscheschulin and Netzel, which are less well-known at present, offer a musically and technically interesting alternative to these pieces.
 

Vaihtoehtoja viulumusiikin kaanonille

Musiikki ja sukupuoli -tutkimuspäivät, 23.1.2023, Helsinki

Länsimainen konserttitraditio arvostaa suurimuotoisia teoksia: sinfonioita ja konserttoja, ja sonaatti nähdään resitaaliohjelmiston erityisenä kruununjalokivenä. Taituri- tai karakterikappaleita sekä pienimuotoisempaa salonkimusiikkia pidetään nykyään usein vähempiarvoisena. Kuitenkin juuri lyhyillä taiturikappaleilla ja salonkimusiikilla on vankka sija historiallisten säveltäjien teosluetteloissa. Konserttiohjelmistoissa niitä kuulee nykyään lähinnä ylimääräisinä numeroina, oppilaskonserteissa sekä suku- ja muissa juhlissa. Pienimuotoisiin teoksiin syventyminen on saanut minut esiintyvänä viulistina kyseenalaistamaan tätä hierarkiaa.
 
Esitelmässäni käyn läpi muutamia valittuja säveltäjänaisten taiturikappale- ja salonkityyppisiä teoksia toimittamastani nuottijulkaisusta Toisia suomalaisia viulusävelmiä nuottiesimerkein sekä soittaen. Pohdin samalla vaihtoehtoja viulunsoiton opetusohjelmiston kanonisoiduille teoksille. Väitän, että kun riittävän moni tarttuu kaanonin ulkopuoliseen, vaikkapa historiallisen säveltäjänaisen, teokseen, opetettavan ohjelmiston myötä on mahdollista muokata tulevaisuuden konserttimusiikin kaanonia.
 
Teospareina esittelen Agnes Tschetschulinin Alla Zingarescan (1890) ja Pablo Sarasaten Zigeunerweisenin(1878), Laura Netzelin Chanson Slaven (1891) ja Camille Saint-Saënsin Introduction et Rondo Capriccioson (1863) sekä Agnes Tscheschulinin Berceusen (1888) ja Jean Sibeliuksen Romanssin (1915). Näistä teospareista jälkimmäiset ovat vakiintuneet suomalaiseen viulunsoiton opetusohjelmistoon. Toistaiseksi vähemmän tunnetut Tschetschulinin ja Netzelin teokset tarjoavat näille teoksille musiikillisesti ja teknisesti kiinnostavan vaihtoehdon.